AMORAL.MLL.FI.

29 Şubat 2008 Cuma

Türk-Yunan aşkı kanlı bitti

Türk-Yunan aşkı kanlı bitti




Türk-Yunan aşkı kanlı bitti
Bir parkta cesedi bulunan 25 yaşındaki Yunanlı genç Frixos’un, sevdiği Türk kızı Nazlı’nın ailesi tarafından öldürtüldüğü anlaşıldı. Nazlı’nın kuzeni ve arkadaşı Alman savcılara cinayeti itiraf etti

Almanya’da son birkaç yıldır giderek artan namus cinayetlerine bir yenisi daha eklendi. Steglitz kentinde yaşayan 17 yaşındaki Türk kızı Nazlı A. ile aşk yaşayan 25 yaşındaki Yunan genç Frixos G.’nin öldürülmesinin arkasından genç kızın ailesi çıktı. Frixos’un dokuz kurşun sıkılmış cesedi 4 Ocak 2007’de bir parkta bulunmuştu. Cinayeti inceleyen polis, Türk ailenin, Nazlı’nın Yunan gençle dört yıldır devam eden ilişkisine karşı çıktığı ve genç kızı bir başkasıyla evlendirmek istediğini tespit etti. Cinayetten iki gün sonrası için planlanan Nazlı’nın nişan töreninin iptal edilmesi de şüpheleri artırdı.

Polisin gözaltına aldığı Nazlı’nın kuzeni 21 yaşındaki Okan Y. ve yakın arkadaşı 24 yaşındaki Murat A. dün yapılan duruşmada cinayeti itiraf etti. Savcılık iki gencin “aile kararı üzerine cinayeti işlediğini” öne sürerken, Okan savunmasında bunun bir namus cinayeti olmadığını savundu. Okan, Frixos’un “Senin kafanı keserim” diyerek üzerine saldırdığını, bunun üzerine kendisini savunmak için ateş ettiğini öne sürdü. Ancak savcılık olay yerinde yapılan incelemelerin ve kurbana çok sayıda kurşun sıkılmasının bunun planlı bir cinayet olduğuna işaret ettiğini savundu. Davayla ilgili karar gelecek duruşmalarda alınacak.


29 Şubat 2008 Hürriyet



27 Şubat 2008 Çarşamba

Bu kadın düşmanlığı niye?

Mine G. Kırıkkanat 27.02.2008
Bu kadın düşmanlığı niye?

Çin Halk Cumhuriyetinin efsane lideri Mao Ze Dong, gençlik iksirini yaşı ilerledikçe daha genç metreslerde arayan erkeklerdendi.

Üstelik, ömrünün bitimine doğru artık tedavi edilemeyen ileri derecede frengiden mustaripti ve cinsel ilişkiden bulaşan bu hastalık dolayısıyla kadınları cezalandırmak ister gibi,
cariye aldığı, sonuncuları 15-16 yaşındaki genç kızlara da frengi bulaştırmaktan adeta zevk alıyordu.

İnanılır gibi değil, ama doğru. Mao hakkında okuduğum dört beş biyografide altı çiziliyor bu rezilliğin.

***

Günümüzde, ortalama yaşam süresinin Japonyada 84e dayandığı ve Fransada 100 yaşını aşan nüfusun 20 bin 115 olduğu düşünülürse... Mao Ze Dongun kullandığı gençlik iksirinin ömrünü uzatmadığını söylemeye bilmem gerek var mı?

Adının Çincedeki anlamı da,
Doğuyu Nemlendiren Kıl (Mao kıl, Ze nem, Dong doğu, demek oluyor...) bir tuhaf olan Mao, 83 yaşında, içten dıştan çürümüş, üstelik feci biçimde bunamış olarak öldü.

ABD
nin yakın zamanda kamuya açtığı son 35 yılın devlet arşivlerinden, Maonun kadınlara beslediği acayip nefrete dair de bir kanıt çıktı:

1973 yılında Vietnam Savaşı bataklığında debelenen ABD, komünist Çin
e doğru bir açılım sergiler. İki ülkenin yakınlaşmasındaki anahtar tarih, şubat ayında Çindeki ünlü Yasak Kentte buluşan Henry Kissinger ile Mao Ze Dongun ikili görüşmesidir.

Havana purolarıyla tütsülenip bol içkiyle sulanan görüşmede Kissinger, sabaha karşı lafı Çin
e olası bir Rus saldırısına getirir. Mao, Böyle bir ihtimale hazırlanıyoruz ama bir sorunum var, der. Çinli kadınlardan çok azı savaşmasını biliyor. Zaten düşünüyorum da, madem ülkelerimiz arası ticareti geliştirmekten söz ediyoruz, size 10 milyon Çinli kadın göndersem, ne iyi olur... Burada tavşanlar gibi üremezler, sizin oraları da mahvederlerdi!

Görüşmede hazır bulunan üst düzeydeki bir Çin Komünist Partisi üyesi, cesur bir çıkışla sarhoş Mao
dan sözlerini geri almasını ve çevirmen Çinli kadından özür dilemesini ister, dediğini de yaptırır. Ancak aynı parti üyesine Maonun kadınlara ettiği hakaretin görüşme kayıtlarından çıkarılacağını temin eden Kissinger, tabii ki sözünü tutmaz...

***


Çin
den Maçine, dünyada yaygın bir kadın düşmanlığı, düşmanlık olmadığı yerde de bir aşağılama, küçümseme, en azından ayrımcılık var. Öylesine yerleşik bir kültür ki bu, özellikle İslam ülkelerinde olduğu gibi bazen kadınları aşağılamaya bile gerek kalmıyor, kafalarına kazınan, içlerine işlenen günah zihniyetiyle zaten kendi kendilerini eziyor, ayırıyor, hatta başkaldıran hemcinslerini de bizzat kadınlar bastırıyor.

Türkiye
deki türban kaosunun birinci gününde, üniversite kapılarında yapılan televizyon röportajlarını izledim. Bazı üniversitelerin kapısına türbanlı kız öğrencilerden önce türbancı erkek grupları dayanmış, girerken türbanını çıkaranlara Açma! Hakkına sahip çık! diye baskı yapıyorlardı.

Kadın tesettürüne yönelik bu erkek militanlığının, kendi cinsiyetine tanıdığı pek çok hakkı kadınlığa tanımayan erkekçe zihniyetin, düpedüz bir
kadın düşmanlığı olduğunu düşünüyorum.

***

Her düşmanlığın ardında ya korku vardır, ya da aşağılık duygusu...

Kadını
namusumsun diye kapatanların, gerçek bilime husumet beslemeleri de boşuna değil, çünkü genetik bilimi ilerledikçe, insanlık geleceğinin dişi olacağı ortaya çıkıyor.

2004 yılında Tokyo Üniversitesi
nde başlayan deneylerle, dişi memelilerin erkek kromozom olmaksızın üreyebildiği anlaşıldı. Erkeklere bir değil, iki kötü haber var: Dişiler, kendi aralarında çoğalabiliyor, ama erkekler çoğalamıyor, bir. Dişilerin, erkek spermine gerek kalmadan doğurduğu tüm yavrular, dişi oluyor, etti iki...

Genetik bilimi, zaman içinde XY erkek kromozomlarından Y
nin genetik haritadan silineceğini ve insanlığın sadece XX kromozomlarından, yani kadınlardan oluşacağını öngörüyor.

Acaba diyorum, bazı erkeklerin korku çıkışlı kadın düşmanlığı, bilinçaltında bu genetik bilgiyi taşıyan cinsin
korunma içgüdüsü olabilir mi?

Norveç'ten zorla evlilik 'yardım hattı'

Norveç'ten zorla evlilik 'yardım hattı'

Avrupa ülkelerinde yaşayan Müslüman göçmenlere uygulanan entegrasyon politikalarının önündeki en büyük engellerden biri töre ve gelenekler. Norveç göçmen sorununun önemli gündem maddelerinden biri olan zorla evlilikle mücadele için aralarında Türkiye'nin de bulunduğu 6 ülkede özel yardım büroları açıyor. Kökenlerinin bulunduğu ülkelere götürülerek aileleri tarafından evliliğe zorlanan Norveç vatandaşları bu yaz açılması planlanan ofislere başvurarak yardım isteyebilecek. Ankara'da hizmet verecek büro İran için de merkez olacak.

Sabah Gazetesi 27 Şubat 2008, Çarşamba



21 Şubat 2008 Perşembe

Töre/Namus Cinayetleri-Kadınlar Katlediliyor!!!!!

İki kardeş, töre uğruna kız kardeşlerini İstanbul'da yol ortasında vurdu. Kadın yaralandı ama ölmedi. 13 saat sonra bu kez hastane odasını basıp, canını aldılar.

Kuzeninin kocasından bebeği olan 22 yaşındaki Gül Dünya Tören'i yol ortasında vuran 2 erkek kardeşi, ölmediğini görünce kaldırıldığı hastanede kurşun yağdırdılar. Bebeğini evlatlık veren Tören'in beyin ölümü meydana geldi.

BİTLİS'te, yasak aşk sonucu hamile kalınca İstanbul'a kaçan 22 yaşındaki Gül Dünya Tören, kardeşleri tarafından önce yol ortasında, ölmeyince kaldırıldığı Bakırköy Devlet Hastanesi'nde ilk olaydan 13 saat sonra kurşun yağmuruna tutuldu. Kardeşleri firarda olduğu halde, odasında güvenlik önlemi alınmayan Gül Dünya Tören'de beyin ölümü meydana geldi. 2 ay önce dünyaya getirdiği Umut adındaki erkek bebeğini, bir yakınlarına evlatlık verdiği bildirildi. Bitlis'in Mutki İlçesi'ne bağlı Erler Köyü'nde yaşayan Gül Dünya Tören, geçen yıl amcasının kızının kocası Servet Taş ile ilişkiye girince hamile kaldı. Baba Şerif Tören, durumu öğrenince, Servet Taş'tan kızını ‘kuma’ olarak almasını istedi. Taş, bu teklifi kabul etmeyerek İstanbul'a kaçtı. Ailesi, 4 ay önce Gül Dünya Tören'i İstanbul'da yaşayan amcası Mehmet Tören'in yanına gönderdi. Ancak amcasının evinde öldürülmekten korkunca evden kaçarak polise gitti. Mehmet Tören ve kardeşi Şerif Tören, polisin bilgisi dahilinde, Gül Dünya Tören'i, Erler Köyü'nde daha önce görev yapmış olan 60 yaşındaki emekli imam Alaattin Ceylan'a emanet etti.

ÖLÜM KARARI

Bitlis'te toplanan aile meclisi, töre gereği Gül Dünya Tören'in öldürülmesine karar verdi. Öldürme görevi de 24 yaşındaki ağabeyi İrfan ve 20 yaşındaki kardeşi Ferit Tören'e verildi. Önceki gün saat 14.00 sıralarında İmam Alaattin Ceylan'ın Kanarya'daki evine gelen İrfan Tören, kız kardeşini Bursa'ya teyzesine götürüp, orada evlendireceklerini söyledi. Tartışmadan sonra ağabeyi ile gitmeyi kabul edip çantasını hazırlamaya başladı. Ağabeyinin ‘‘Çanta almana gerek yok’’ demesinden şüphelenen Ceylan, otogara kadar gelmek istedi. Emekli imam Ceylan ve kız kardeşi Dünya Tören ile yola çıkan İrfan Tören, sigara almak için bakkala girdi. Bu sırada, pusuya yatmış olan Ferit Tören, ablasının karşısına çıkıp bir el ateş eti ve ağabeyi İrfan Tören ile kaçtı. Sağ kalçasından yaralanan Dünya Tören, Dr. Sadık Ahmet Hastanesi'ne kaldırıldı, ardından Bakırköy Devlet Hastanesi'ne sevk edildi.

ZİYARETÇİ GİBİ

Gül Dünya Tören'in yanında refakatçi olarak amcası Mehmet Tören kalmaya başladı. Mehmet Tören, sabaha karşı 04.00 sıralarında, ‘‘Kan bulmaya gidiyorum’’ diyerek odadan çıktı. İrfan ve Ferit Tören, ziyaretçi olduklarını söyleyerek girdikleri hastanede Gül Dünya Tören'e bir saldırı daha düzenlediler. Tören başına isabet eden 2 kurşunla ağır yaralandı. Saldırganlar yaya olarak kaçtı. Beyin ölümü meydana gelen Gül Dünya Tören'in yaşamından umut kesildi.
Hürriyet Gazetesi

27.02.2004

Av.Habibe Yılmaz Kayar
İstanbul Barosu


Kunniamurha Tanskassa ja Suomen tulevaisuus

Johannes Nieminen –137–

HOK-Elannon edustajistoon numerolla 137

28.06.06

Kunniamurha Tanskassa ja Suomen tulevaisuus

Posted in monikulttuuri, politiikka at 0:59 by Johannes

Helsingin Sanomat

Yhdeksän ihmistä tuomittiin kunniamurhasta Tanskassa

Kööpenhamina. Yhdeksän Tanskassa asuvaa pakistanilaista todettiin tiistaina syyllisiksi 18-vuotiaan naisen kunniamurhaan. Murhan syynä oli, että nainen oli mennyt naimisiin vastoin perheensä tahtoa.

Naisen veli ampui hänet kuoliaaksi syyskuussa 2005 rautatieasemalla Kööpenhaminan länsipuolella. Naisen aviomies haavoittui välikohtauksessa vakavasti.

Syytettyjen joukossa oli veljen lisäksi myös naisen isä, jonka todettiin antaneen murhakäskyn. Oikeuden on määrä kertoa tuomittujen rangaistukset keskiviikkona.

Kaikki yhdeksän kiistivät syyllisyytensä. Veli sanoi oikeudessa, ettei hänellä ollut aikomusta tappaa sisartaan.

Kyseessä oli yhdeksäs kunniamurhaksi luokiteltu surmatyö Tanskassa kymmenen vuoden sisällä.

Tämä tulee takuu varmasti olevan arkipäivää täällä Suomessakin. Varsinkin jos tällainen porukka saanee jalansijaa maassamme. Ja takuu varmasti saa, kiitos tämänkaltaisten nousevien nuorten “asiantuntijoiden”, jotka eivät näe ongelmia, vaikka ne olisivat suoraan nenän edessä.

Ruotsi on hyvä esimerkki maasta, jossa ulkomaalaispolitiikka on ollut huomattavasti meitä vapaampaa. Tutkimusten perusteella on selvää, että ilman maahan muuttanutta työvoimaa Ruotsi olisi huomattavasti nykyistä köyhempi valtio, jolla tulisi olemaan huomattavia vaikeuksia hyvinvointinsa ylläpitämisessä. Maahanmuuttajat luovat myös uudenlaista elinkeinotoimintaa erityisesti palvelualoilla. Usein kotimaissaan hyvin koulutetuilla maahanmuuttajilla voidaan myös paikata osaajapulaa tietyillä avainaloilla, kunhan kieliopetus on järjestetty asiaankuuluvasti.

Aika huvittava vitsi, sillä Ruotsin ulkomaalaispolitiikkaa pidetään kaikkein epäonnistuneinpana. Mm. Ruotsin Malmössä on syntynyt maahanmuuttajaghettoja, joihin poliisi tai palokunta ei voi oman turvallisuutensa vuoksi mennä ilman apuvoimia. Tukholman poliisimestari, Carin Götblad, on jo julkisesti varoittanut käsiin räjähtäneestä maahanmuuttajien rikollisuudesta. Siirtolaisuus maksaakin Ruotsille noin 3,3 miljardia euroa vuodessa. Nyt ihmettelenkin suuresti paljonko maahanmuutto on sitten tuottanut Ruotsille, kun kerran Suomisen mukaan Ruotsi olisi köyhä maa ilman maahanmuuttoa.

Suominen toteaa kotimaassaan hyvin koulutettujen maahanmuuttajien olevan hyödyksi. Ongelma on vain se, että mistä näitä hyvin koulutettuja maahanmuuttajia löytyy? Somaliassa ei ainakaan ole ollut toimiaa koulujärjestelmää sitten vuoden 1990, lähi-idän maiden ihmisten koulutustaso on myöskin hyvin alhainen verrattuna eurooppalaiseen tasoon. Näin ollen hyvin koulutettuja maahanmuuttajia löytyy vain länsimaista. Toisekseen en todellakaan pidä ajatuksesta, että maahanmuuttajia palkataan alipalkalla pienipalkkaisille aloille. Tämä johtaa vain uuden köyhäillistön syntymiseen, joka tulee johtamaan mellakointiin. Työvoimapula -mikäli sitä edes tulee- on mielestäni vain hyvä asia, sillä silloin yritykset tulevat kilpailemaan työvoimasta.

Nähdäkseni Suominen pyrkii vain saamaan tänne mahdollisimman paljon maahanmuuttajia, koska se on kivaa. Mikään hänen esittämistään väitteistä ei kestä tarkempaa tarkastelua. Nuo väitteet kun vain ovat selvästi mutu-tuntumalla esitettyjä, eikä ne perustu mihinkään puolueettomaan lähteeseen -mikäli ylipäätänsä mihinkään lähteeseen-.

EDIT: Linkki Esa Suomisen blogiin

http://nieminen.info/?p=166

Sukulaisia epäillään 16-vuotiaan tytön murhasta Ruotsissa

Sukulaisia epäillään 16-vuotiaan tytön murhasta Ruotsissa

Julkaistu: 4.2.2008 11:47

Päivitetty: 4.2.2008 17:14


Malmö. Ruotsin poliisi epäilee sukulaisten tappaneen 16-vuotiaan tytön työntämällä hänet parvekkeelta Malmössä.

Tyttö löytyi kuolleena parvekkeen alta Fosien kaupunginosassa sunnuntai-iltana. 19- ja 38-vuotiaat sukulaismiehet on pidätetty taposta tai murhasta epäiltyinä, mutta he kiistävät rikoksen.

Poliisi ei kerro, mitä sukua miehet tytölle ovat, mutta tytöllä ja miehillä on sama sukunimi. Miehillä ei ole aiempaa rikostaustaa.

Poliisin yhtenä tutkintalinjana on, että teossa olisi kyse niin kutsutusta kunniamurhasta. Poliisi ei kuitenkaan ole sulkenut pois onnettomuuden tai itsemurhan mahdollisuutta.

Tytön ruumis löytyi kellariin johtavien portaiden viereltä. Asunnosta oli iltapäivän aikana kuultu riitelyn ääniä. Tytön uskotaan kuolleen heti hänen pudottuaan maahan parvekkeelta neljännestä kerroksesta.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Sukulaisia+ep%C3%A4ill%C3%A4%C3%A4n+16-vuotiaan+tyt%C3%B6n+murhasta+Ruotsissa/1135233791178



Taas uusi kunniamurha Ruotsissa

4. helmikuuta 2008

Taas uusi kunniamurha Ruotsissa


Poliisi epäilee Ruotsissa, Malmössä, taas uutta kunniamurhaa . Siellä sukulaiset ilmeisesti työnsivät 16 vuotiaan tytön alas parvekkeelta. Tyttö menehtyi heti. Montakohan maahanmuuttajatyttöä meillä Suomessa on surmattu ns. kunniamurhana? Vaikea sanoa, kun meiltä pimitettäisiin ko. uutinen, jos sellaista olisi sattunut Suomessakin, kuten meiltä pimitetään Tilastokeskuksen tilastotkin maahanmuuttajien seksirikostilastoista! Niin tai näin, saamme varmasti tuonkaltaisia uutisia tulevaisuudessa, jos päättäjien haaveet multikulturismin lisäämisestä maassamme toteutuvat suunnitelmien mukaisesti.

Ruotsin poliisi epäilee sukulaisten tappaneen 16-vuotiaan tytön työntämällä hänet parvekkeelta Malmössä.

Tyttö löytyi kuolleena parvekkeen alta Fosien kaupunginosassa sunnuntai-iltana. 19- ja 38-vuotiaat sukulaismiehet on pidätetty taposta tai murhasta epäiltyinä, mutta he kiistävät rikoksen.

Poliisi ei kerro, mitä sukua miehet tytölle ovat, mutta tytöllä ja miehillä on sama sukunimi. Miehillä ei ole aiempaa rikostaustaa.

Poliisin yhtenä tutkintalinjana on, että teossa olisi kyse niin kutsutusta kunniamurhasta. Poliisi ei kuitenkaan ole sulkenut pois onnettomuuden tai itsemurhan mahdollisuutta.

Tytön ruumis löytyi kellariin johtavien portaiden viereltä. Asunnosta oli iltapäivän aikana kuultu riitelyn ääniä.

Tytön uskotaan kuolleen heti hänen pudottuaan maahan parvekkeelta neljännestä kerroksesta.

STT/Ilta-Sanomat

Lähettänyt Arvo Suomalainen klo maanantai, helmikuu 04, 2008

http://finlandiafoorumi.blogspot.com/2008/02/taas-uusi-kunniamurha-ruotsissa.html

Kunniamurha hyväksytään

Kunniamurha hyväksytään

Porin käräjäoikeus katsoi lieventäväksi asianhaaraksi naisen harjoittaman henkisen kiusaamisen tuomitessaan useilla puukoniskuilla vaimonsa surmanneen miehen vain taposta lieventävien asianhaarojen vallitessa. Mitä tällaiset päätökset viestivät? Sitä, että mies voi tappaa vaimonsa "hyvästä selityksestä", jos katsoo naisen loukanneen häntä! Sitä vastoin lieventäväksi ei katsota, jos nainen, joka on todistettavasti vuosikymmeniä kärsinyt psyykkisestä, fyysisestä, taloudellisesta, sosiaalisesta ja seksuaalisesta väkivallasta tarttuu veitseen.
Miehen väkivaltaisuutta pidetään luonnollisena. Luonnollisena pidetään myös sitä, että miehellä on omistusoikeus kumppaniinsa. Naisiin kohdistuvia rikoksia selitetään toistuvasti naisen käyttäytymisellä, mutta miehiin kohdistuvia rikoksia ei juuri koskaan, ei ainakaan, jos tekijä on nainen.
Vuosittain Suomessa puolison tai ex-puolison surmaamia naisia haudataan 25-50. Siis enemmän kuin Konginkankaan bussiturmassa menehtyneitä. Silti naisten suojelemiseksi tehdään hyvin vähän ja hitaasti. Lasten suojeleminen eron jälkeen väkivaltaiselta mieheltä tarjoaisi naiselle mahdollisuudet päättää parisuhde. Moni jää suhteeseen, koska väkivaltainen voisi saada lapsen huoltajuuden tai ainakin hänellä olisi valvomaton tapaamisoikeus.

Rannikkoseudun arkisto 22.6.2004

www.rannikkoseudunsanomat.fi

http://www.rannikkoseudunsanomat.fi/2004/kesakuu/220604/kunniamu.htm

Kunniamurha ja miten se tehdään

Kunniamurha ja miten se tehdään

Olette varmaankin aikojen saatossa tutustuneet termiin kunniamurha, joten sen syntymiseen ei tarvinne kajota. Mikä mahtaa olla Suomessa kyseisen murhamuodon esiintymisen aste ? Ruotsissa se on kuitenkin taas tapetilla.
Eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. Mutta teot ovat jääneet selvittämättä, kun Ruotsin poliisi ei saa näyttöä, miksi teini-ikäiset Lähi-Idästä kotoisin olevat maahanmuuttajatytöt putoilevat parvekkeilta. Ilmeisesti poliisi on kyllä kysynyt uhrien veljiltä ja muilta sukulaisilta, tietävätkö he asiasta mitään. Eivä ole tienneet , eikä silminnäkijöitäkään ole ollut, joten ei ole myöskään sitä näyttöä.
Ruotsissa ei saa yleistää ko. tapauksia, vaan niitä täytyy tutkia yksittäisinä tekoina. Mitään yhtäläisyyttähän ko. teoilla esim uskontoon ei tietenkään olekaan. Ovat tytöt vain sattuneet liian lähelle parvekkeen kaidetta. Hyvin keksitty toiminta, josta ei jää mitään jälkiä. Paitsi asfalttiin. Siinä sitä ilmalennon aikana ehtii miettiä, miksi ei hyväksynyt vanhempien valitsemaa sulhasta jo kahdeksanvuotiaana, vaan piti lyöttäytyä yksiin ruotsalaisen valkoisen finninaaman kanssa.


jatkuu...
http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8448492935622037757&postID=6677095824582914626





Irakilaistytön kunniamurha levisi Internetiin

Irakilaistytön kunniamurha levisi Internetiin

IKK, 18.5.2007

Vaikka arviolta noin 5 000 naista joutuu vuosittain kunniamurhan uhriksi, viimeistään 17-vuotiaan irakilaisen Du'a Khalil Aswadin julma kohtalo antaa irvokkaalle kansalaisoikeudenkäynnille kasvot. Aswad kivitettiin kuoliaaksi satapäisen yleisön seuratessa ja hurratessa. Poliisien todistama tapahtuma ikuistettiin kännykkäkameroilla ja levitettiin Internetiin.

Du'a Khalil Aswadin maallinen vaellus päättyi jo runsas kuukausi sitten Bashikassa lähellä Mosulia Pohjois-Irakissa. Tapaus olisi saattanut jäädä yhdeksi tuhansista, elleivät Aswadin murhaajat itse olisi filmanneet ja julkistaneet tapahtumaa.

Aswadin "rikos" oli se, että hän rakastui väärään mieheen. Du'a kuului Pohjois-Irakin kurdialueilla harjoitettavan Yezidi-uskonnon piiriin, mies on sunnimuslimi. Uskontokunnat tunnetaan keskinäisestä vihanpidostaan, joten parisuhde oli perheen mielestä "mahdoton".

Lontoossa toimiva, iranilais- ja kurdinaisten oikeuksia valvomaan perustettu järjestö IKWRO kertoo verkkosivuillaan, kuinka Du'a rakastui mieheen, tapasi häntä salaa ja lopulta karkasi kotoaan voidakseen jatkaa seurusteluaan. Mies kuitenkin hylkäsi Du'an.

Perhe houkutteli palaamaan

"Kunnian kirouksen" riivaama, kotoaan karannut ja vääräuskoiseen rakastunut Aswad oleskeli viisi päivää paikallisten Yezidi-johtajien luona. Perhe sai kuitenkin vakuutteluillaan Du'an uskomaan, että hänelle oli annettu anteeksi ja houkutteli tämän kotiin. Se koitui nuoren naisen kohtaloksi.

Aswadia oli vastassa satapäinen miesjoukko – mukana tytön eno, veli ja serkku – joka kivitti häntä tiiliskivin ja tavallisin kivin, riisui tämän alaruumiin paljaaksi ja potki puolustuskyvytöntä naista eri puolille kehoa.

Monet julkiseen murhaan osallistuneista kuvasivat tapahtuman kännykkäkameroillaan. Paikalla oli todistettavasti myös poliiseja, jotka eivät puuttuneet millään tavalla tapahtumien kulkuun.

Videot levisivät Internetiin

Kuvat ja videoidut filminpätkät ilmestyivät aluksi kurdilaiselle verkkosivustolle, josta ne levisivät eri puolille Internetiä. Myös IKWRO on julkistanut filmejä osoittaakseen, kuinka raa'asta asiasta on kyse.

Islamistien mukaan Du'a oli kääntynyt islamiin ja hänen kivittämisessään oli ennemminkin kyse marttyyriudesta kuin kunnian palauttamisesta. Paikalliset islamistiryhmät ovatkin yrittäneet saada hyvitystä tapahtumalle kiihottamalla iskuihin Yezidi-ryhmittymää vastaan. Sunnien hyökkäyksessä

YK:n arvion mukaan maailmassa tapahtuu vuosittain jopa 5 000 perheenjäsenten suorittamaa kunniamurhaa. Pelkästään Kurdistanissa on YK:n raporttien mukaan tehty alkuvuonna noin 40 kunniamurhaa.

Varoitus:

IKWRO:n sivuilla esillä oleva, Du'a Khalil Aswadin kohtaloa kuvaava filmiaineisto sisältää erittäin väkivaltaisia kohtauksia, jotka voivat järkyttää mieltä.

Lähteet:
Iranian and Kurdish Women´s Rights Organisation
International Campaign Against Honour Killings
Amnesty International

http://www.verkkouutiset.com/arkisto/ulkomaat/108483.html



Kirja: Kunniamurha


Teos:

Kunniamurha. Rakkaus ja kuolema nykypäivän Jordaniassa

Tekijä:

Khouri, Norma

painos • MVK
ISBN: 978-951-0-27842-0 118 s.
Suomentaja: Helanen-Ahtola, Marja
OVH: 28.00 €


Kunniamurha. Rakkaus ja kuolema nykypäivän Jordaniassa

Ajankohtainen puheenvuoro naisten oikeuksien puolesta. Nuori jordanialaistyttö rakastuu kristittyyn mieheen, mutta suhde päättyy tragediaan.

Pitkä esittely

Tarina rakkaudesta, kostosta ja kuolemasta

Joka vuosi Jordaniassa ja muissa Lähi-idän maissa isät, veljet tai muut miespuoliset sukulaiset ottavat hengiltä tuhansia sukunsa naisia. Syyksi murhiin riittävät pelkät juorut, raiskatuksi tuleminen tai työskenteleminen sairaanhoitajana. Murhista saatavat tuomiot ovat lieviä ja perheensä kunniaa puolustaneita miehiä pidetään sankareina.

Jordanian kaltaisessa maassa naisten elämä on tarkoin valvottua ja säädeltyä. Ammanissa asuvat ystävykset Norma ja Dalia onnistuvat kuitenkin avaamaan kauneussalongin, jossa Dalia tutustuu katoliseen Michaeliin. Nuoret alkavat tapailla toisiaan, vaikka tilanne on islaminuskoiselle Dalialle hengenvaarallinen.

Kunniamurha on erään valtion salaisuudet paljastava tärkeä puheenvuoro naisten oikeuksien puolesta. Kirja on myös kuvaus uskosta, toivosta ja rakkaudesta, joka saa ihmiset yrittämään mahdottomia.

Kunniamurha puhuttaa Ruotsissa

Kunniamurha puhuttaa Ruotsissa

VERKKOTIE-IKK, 22.1.2002



Ruotsissa tunnetuksi tulleen Fadime Sahindalin surmaajaksi vahvistui tiistaina oma isä.

Sahindelin kurdi-isä on tunnustanut ampuneensa 26-vuotiaan tyttärensä edellisiltana nuoremman tyttären kotona Uppsalassa.

Ruotsalaisen Dagens Nyheter -lehden mukaan Sahindalin isä ja veli ahdistelivat vuosia Sahindalia, koska hän seurusteli ruotsalaisen miehen kanssa. Sahindal eli tappouhkausten takia piilossa perheeltään.

Maaliskuussa 1998 isä ja veli tuomittiin rangaistuksiin uhkailuista. Kuukausi oikeudenkäynnin jälkeen veli pahoinpiteli Sahindalin, jonka ruotsalainen sulhanen oli viikkoa aiemmin kuollut auto-onnettomuudessa.

Oikeudessa Sahindal sanoi haluavansa kiinnittää huomiota ongelmaan ja auttaa samassa tilanteessa olevia naisia.

Joidenkin islamilaisten maiden perinteessä perheen tyttären surmaamista pidetään oikeutettuna, jos tyttären katsotaan vieneen perheen kunnian.

http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/ulkomaat/13331.html



Miehen kunnia, naisen kuolema

Miehen kunnia, naisen kuolema

Lina Laurent 1.12.2004 | 0:00

Yli viisi tuhatta naista kuolee kunniaan liittyvissä murhissa joka vuosi. Niin sanottu kunniamurha on sukupuoleen liittyvän väkivallan äärimmäinen muoto.

Naisiin kohdistuva väkivalta kytkettiin ensimmäistä kertaa selvästi ihmisoikeuskysymyksiin YK:n naisten asemaa koskevassa konferenssissa Pekingissä vuonna 1995. Samalla todettiin, että esimerkiksi vähemmistöön kuuluvat naiset ovat erityisen alttiita väkivallalle.

Tukholmassa järjestettiin lokakuussa eurooppalainen konferenssi kunniaan liittyvästä väkivallasta. Konferenssin yli 100 osallistujaa lähes kahdestakymmenestä eri maasta totesivat, että kunniaan liittyvä väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, johon tarvitaan maailmanlaajuisia ratkaisuja.

Ruotsissa keskustelu kunniaan liittyvästä väkivallasta ja kunniamurhista on käynyt kiivaana Pela Atroshin ja Fadime Sahindalin murhien jälkeen. Ruotsissa asuva Atroshi murhattiin Irakissa vuonna 1999 ja kolme vuotta myöhemmin Rahmi Sahindal murhasi tyttärensä Fadimen Uppsalassa.

Vuoden 2002 jälkeen Ruotsi on ottanut kunniaan liittyvänväkivallan vakavasti ja tehnyt lukuisia muutoksia "kunniakulttuurissa" elävien maahanmuuttajatyttöjen turvallisuuden parantamiseksi. Muun muassa vähemmistöministeri Mona Sahlin on yrittänyt vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

"Olin pitkään pelkuri enkä uskaltanut puhua kunniaan liittyvästä väkivallasta julkisuudessa. Pelkäsin, että minut leimataan rasistiksi. Mutta Pelan murhan jälkeen ymmärsin, että kunniamurhat ovat osa yhteiskuntaamme, ja meidän pitää puhua niistä avoimesti", sanoo Sahlin.

Tuoreen selvityksen mukaan lähes 1 500 naista joutuu vuosittain kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi Ruotsissa, mutta todellisuudessa määrä saattaa olla korkeampi.

Kunnia ja neitsyys

Kunniamurha määritellään usein murhaksi, jonka tekijä on isä, veli, aviopuoliso tai joku muu sukulainen. Motiivi voi olla naisen väitetty tai todellinen seksuaalinen suhde mieheen, ennen avioliittoa tai avioliiton ulkopuolella.

"Neitsyys ja kunnia ovat tiiviisti yhteyksissä naisten ja tyttöjen kunniaan. Siksi tyttöä kasvatetaan jatkuvassa pelossa neitsyyden menettämisestä. Kunniaan liittyvä väkivalta on peräisin yhteiskunnan tai yhteisön naisia sortavasta sukupuolijärjestelmästä", sanoo libanonilaissyntyinen professori ja kirjailija Evelyn Accad.

Hänen mielestään kunniarikoksia tulisi kutsua "kauhun rikoksiksi" mieluummin kuin kunniarikoksiksi ("crimes of horror" vrt. "crimes of honour"). Accad painottaa, ettei kunniaan liittyvällä väkivallalla ole mitään tekemistä islamin kanssa.

"Väkivalta liittyy miesten tarpeeseen suojella omaa aluettaan. Kunniaan liittyvä väkivalta on väline, jolla kontrolloidaan ihmisiä ja heidän seksuaalisia halujaan. Mies käyttää penistään aseena, valloittaakseen ja kontrolloidakseen", sanoo Accad.

"Ympäristö tekee murhaajan"

Puheenjohtaja Sara Mohammad Glöm aldrig Pela och Fadime -järjestöstä näkee tärkeäksi, että kunniaan liittyvä väkivalta osataan tunnistaa. Hänen mielestään "tavallisen" perheväkivallan ja kunniaan liittyvän väkivallan välillä on valtava ero.

"Kun suomalainen tai ruotsalainen tappaa puolisonsa, ympäristö ei taputa käsiään eikä kannusta tekijää. Kunniamurha on suunniteltu teko, jossa tuomio on annettu pitkään ennen itse tekoa", sanoo Mohammad.

Jordanialainen toimittaja Rana Husseini The Jordan Timesista muistuttaa, etteivät kaikki ihmiset tietyissä yhteisöissä kannata kunniamurhia. Ensimmäisen kerran Husseini kirjoitti kunniaan liittyvästä väkivallasta kymmenen vuotta sitten.

"Kuulin naisesta, joka oli tapettu, koska hänen veljensä oli raiskannut hänet. Tappaja oli naisen toinen veli. Juttelin naisen setien kanssa rikospaikalla ja kysyin heiltä, miksi nainen tapettiin. He vastasivat: Olemmeko mielestäsi tappaneet väärän henkilön? Nainenhan vietteli veljensä raiskaamaan häntä’".

Tapauksissa, joista Husseini on kirjoittanut, kunniamurhiin ovat syyllistyneet veljet, isät, serkut ja äidit. "Äidillä ei aina ole vaihtoehtoja. Jos hän suojaa tytärtään, muiden mielestä hän hyväksyy tyttären moraalittoman’ käytöksen. Myös miehet ovat uhreja. Suvun ja yhteiskunnan paine saattaa tehdä ihan tavallisesta ihmisestä murhaajan", sanoo Husseini.

Mikä on sallittua kulttuurin varjolla?

"Ihmisiä ei voida kohdella eri tavalla sen perusteella, että se kuuluu heidän kulttuuriinsa’. Liiallinen kulttuurirelativismi on vaarallista, eikä se edesauta maahanmuuttajien sopeutumista uuteen maahan, sanoo Haideh Daragahi Kvinnoforum-säätiöstä.

Daragahi painottaa kunniaan liittyvän väkivallan globaalia luonnetta ja perää enemmän yhteistyötä eri maiden kesken ongelman ratkaisemiseksi.

"Tarvitsemme esimerkiksi lainsäädäntöä, joka mahdollistaa turvapaikan myöntämisen naisille ja homoseksuaaleille, joita uhkaa kunniaan liittyvä väkivalta", sanoo Daragahi.

Myös New Scotland Yardin poliisijohtaja Lewis Benjamin vaati enemmän yhteistyötä yli kansallisten rajojen.

"Painopisteen tulisi kuitenkin olla ennaltaehkäisevässä työssä. Poliisin ja oikeusistuinten pitäisi tietää enemmän kunniaan liittyvästä väkivallasta ja sen taustatekijöistä. Myös koulujen, terveyskeskusten ja sosiaalitoimistojen työntekijöiden pitäisi osata tunnistaa kunniaan liittyvän väkivallan merkkejä", sanoo Benjamin.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2004

http://www.kepa.fi/kumppani/3862/

Uskontoon perustuva kunniamurha voi olla pian totta Suomessakin

Uskontoon perustuva kunniamurha voi olla pian totta Suomessakin
Kirjoittanut: uskonto tappaa viattomia
27.4.2006 klo 08.54
SUOMI24


Poliisi:
Kunniamurha voi olla pian totta Suomessa
26.4.2006 18:41

Uskonnon osuus perhe-elämässä ja kulttuurisissa tavoissa on edelleen suuri, ja asenne saattaa olla se, että nainen ja lapsi ovat miehen omaisuutta. Kun eteen tulee ongelmia, Suomen laki saa poliisin kokemuksen mukaan valitettavan usein väistyä. Helsingin poliisi pelkääkin, että kunniamurha on pian totta Suomessa.

Ylikomisario Veli Hukkasen mukaan pääkaupunkiseudulla on ollut reilun vuoden aikana lukuisia tapauksia, joissa aviomies tai suku on uhannut tappaa maahanmuuttajanaisen sen takia, että tämä on halunnut eroon väkivaltaisesta parisuhteesta. Poliisi on järjestänyt naiset yhdessä sosiaaliviranomaisen ja muiden auttavien tahojen kanssa salaisiin turva-asuntoihin.

Näissä tapauksissa joudutaan turvaamaan myös muun muassa vanhempien ja lasten tapaamisia sekä oikeudenkäyntejä.

Uhkatapaukset lisääntymässä

- Kunniaväkivallan uhkatapaukset ovat uusi ilmiö, ja ne tulevat lisääntymään. Pelkään, että pääkaupunkiseudulla tapetaan vielä maahanmuuttajanainen sen takia, että hän on ottanut eron, Itäkeskuksen poliisipiirissä työskentelevä Hukkanen sanoo.

- Yhteiskunnan tulee tehdä kaikkensa estääkseen, että ensimmäistäkään tällaista tekoa ei tapahtuisi, hän jatkaa.

Hukkanen oli keskiviikkona mukana seminaarissa, jossa oli läsnä Helsingin lisäksi Varsovan, Riian ja Vilnan poliisiviranomaisia. Seminaari on osa EU:n rahoittamaa, perheväkivaltaa käsittelevää Daphne II-projektia.

Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja, rikosylikomisario Kari Tolvanen pitää kunniamurhaa mahdollisena.

- Toivottavasti sitä ei tapahdu täällä koskaan. Pelko on kuitenkin olemassa.

Väkivalta harvoin tietoon

Helsingissä on surmattu kahden viime vuoden aikana viisi maahanmuuttajanaista. Tolvasen mukaan tapauksissa ei ole paljastunut viitteitä kunniaväkivallasta. Tekojen taustalla on ollut muun muassa ryöstö ja mielenterveysongelmia.

Erityisen ongelmallista pelätyissä kunniamurhissa on poliisin kannalta se, että maahanmuuttajaperheissä tapahtuva väkivalta tulee erittäin harvoin viranomaisten tietoon. Tolvanen vertaa tilannetta parin-kolmenkymmenen vuoden takaiseen, jolloin väkivalta suomalaisperheissä oli tiukasti piilossa pidetty asia.

- Maahanmuuttajat eivät välttämättä tiedä, kehen ottaa yhteyttä. Tai he eivät uskalla ottaa yhteyttä, koska eivät luota viranomaisiin. Toisaalta monilla on hyvin vahvassa oman kulttuurin näkemys. Kotouttaminen ei ole välttämättä onnistunut.

Kolme hälytystä rajana

- Poliisi tekee sosiaaliviranomaisten ja muiden tahojen kanssa kaikkensa suojellakseen näitä naisia, mutta aukotonta toiminta ei ole.

- Eräs maahanmuuttajamies sanoi lähestymiskielto-oikeudenkäynnissä kerran, että jos hän haluaa tappaa vaimonsa hän tekee sen. Ja näinhän se varmasti on, Hukkanen kertoo.

Helsingin poliisi on vuoden alusta lähtien puuttunut kotihälytystehtäviin entistä järeämmin. Aseena virkavallalla on malli, jossa kolme samasta osoitteesta tullutta kotihälytystä johtavat aiempaa tarkempaan selvitykseen poliisipiireissä ja paikallisessa sosiaalitoimessa. Poliisi ja sosiaalitoimi arvioivat, onko siihen mennessä tehty viranomaistyö ollut riittävää perheen ongelmien ratkaisemiseksi ja perheväkivallan kierteen katkaisemiseksi. Erityisesti lapsiperheet ovat suurennuslasin alla.

Poliisi uskoo, että ohjelmalla pystytään torjumaan myös maahanmuuttajaperheissä tapahtuvaa väkivaltaa. Helsingin poliisi kirjasi viime vuonna reilut 9 000 kotihälytystehtävää, joista noin 2 500:n taustalla oli perheväkivalta.


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000016001241

KUNNIAMURHAT JA LASTEN KURITTAMINEN

KUNNIAMURHAT JA LASTEN KURITTAMINEN

Viisituhatta naista vuosittain murhataan läheisimpien perheenjäsenten, isän, veljien tai lankomiesten toimesta. Aviorikos, esiaviollinen suhde, haluttomuus avioitua isän määräysten mukaan tai raiskauksen uhriksi joutuminen voivat olla syynä nuorten naisten ja tyttöjen murhiin. Perheen kunniaa on loukattu ja se riittää perusteeksi kuolemantuomiolle.

Kunniamurhat ovat vain jäävuoren huippu. Kyse on miljoonista, sadoista miljoonista naisista, jotka elävät patriarkaalisissa yhteiskunnissa kunniamurhan kaltaisen kuolemanrangaistuksen uhan alla.

Viisitoistatuhatta naista vuosittain murhataan kostoksi saamatta jääneistä myötäjäismaksuista. Satakaksikymmentä miljoonaa naista on ympärileikattu osana aikuistumisen riittiä. Joka vuosi kaksi miljoonaa naista ympärileikataan ja heiltä riistetään mahdollisuus kokea syvästi sukupuolinen kanssakäyminen.

Luvut ovat hirveitä. Mutta tulisiko meidän kuitenkin ymmärtää erilaisia kulttuureita, erilaisia tapoja elää ja kunnioittaa kussakin maassa hyväksyttyjä oikeuskäytäntöjä?

Ei! Silloin kun perustavia ihmisoikeuksia loukataan, on meillä yleismaailmallinen velvollisuus toimia toisin. Oikeus elämään ja oman ruumiin hallintaan ovat universaaleja oikeuksia. Loukkauksia ei voida perustella viittaamalla paikalliseen perinteeseen tai tapaoikeuteen. Ihmisten perustavimmat oikeudet ovat samat riippumatta missä hän asuu.

Kunniamurhat tai myötäjäismurhat ovat tyypillisiä monissa islamilaisissa maissa Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Mutta ei islam uskontona oikeuta kunniamurhia. Niitä tehdään myös paljon Brasiliassa, Perussa ja Guatemalassa, jotka ovat vahvan katolisia maita.

Entä Euroopassa? Täälläkin maahanmuuttajaväestön keskuudessa on syyllistytty vanhojen traditioiden mukaisiin pimeimpiin tekoihin. Niitä ei voida missään oloissa hyväksyä.

Mutta on meidänkin hyvä katsoa peiliin. Euroopassa on edelleen maita, puhumattakaan Yhdysvalloista, joissa kuolemantuomiot ovat arkipäivää. Yhtä lailla tässä on kyse perustavimman ihmisoikeuden, elämisen oikeuden, loukkaamisesta.

Suomessa ei sallita kunniamurhia. Täällä ei naisia voida ympärileikata. Hyvä niin. Mutta entä oman maamme perheväkivalta?

Poliisin tietoon tulee Suomessa vuosittain 16 000 perheväkivaltatapausta. Tämä on ehkä vain kymmenesosa koko todellisuudesta. Hirvittävimmillään noin viisikymmentä naista vuosittain kuolee perheväkivallan seurauksena.

Mutta ongelma ei ole vain naisten. Kyse on myös lapsista. Tilastot ovat karut: vuosittain Suomessa kuolee 10-15 lasta ja vammautuu 200-300 lasta vanhempien kuritukseen. Tämä ei voi olla tästä päivästä!

"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee." "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa." Tuttua eikö totta.

On meilläkin kasvun paikka. Jos emme syyllistykään kunniamurhiin, niin fyysinen väkivalta on kuitenkin kovin monissa kodeissa läsnä oleva uhka ja todellisuutta. Miehillä, isillä on oltava mahdollisuus uuteen, läheisen ihmisen koskemattomuutta kunnioittavaan kasvatusvastuuseen ja elämään. Myös lainsäädäntömme tulee tukea tätä kehitystä.

Kimmo Kiljunen
kansanedustaja

http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/464/Kunniamurha.htm

Kunniamurha, Kunniaväkivalta

Kunniamurha

Kunniamurha tarkoittaa yleensä naisen murhaamista suvun kunnian vuoksi. Nainen voidaan murhata kunnian vuoksi häiden jälkeen, jos luullaan, että tämä ei ollut neitsyt. Yleensä neitsyys todennetaan naisen repeytyneestä immenkalvosta vuotaneesta verijäljestä lakanalla, ja jos verta ei havaita vuotaneen, arvellaan, että nainen on ollut luvatta yhdynnässä jo ennen avioliittoa. Murhaaja on yleisimmin morsiamen isä tai veli, joka haluaa puhdistaa sukunsa maineen. Muita syitä kunniamurhiin ovat väitetty uskottomuus tai väitetty esiaviollinen seksi. Myös naisiin kohdistuneet raiskaukset saatetaan katsoa naisen omaksi syyksi, ja raiskattu nainen voi joutua murhatuksi.

Kunniamurhat eivät perustu mihinkään uskontoon, mutta niitä yritetään perustella uskontojen, kuten islamin moraalisäännöillä. Yleensä kunniamurhia tehdään islamilaisissa maissa tai länsimaihin muuttaneiden muslimien parissa. Usein paikallisviranomaiset ovat haluttomia tekemään murhille mitään, vaikka lainsäädäntö ja ylemmät viranomaiset vastustaisivat niitä jyrkästi.

Vapaamieliset tai länsimaistuneet muslimit pitävät yleensä kunniamurhia yhtä kauhistuttavina kuin muitakin murhia.

Katso myös

Kunniaväkivalta

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kunniamurha

Luokat: Puutteelliset lähdemerkinnät | Henkirikokset

Kunniaväkivalta

Kunniaväkivalta on miesvaltaisten yhteisöiden kunnian käsityksiin pohjautuvaa väkivaltaa, jolla pyritään suojelemaan erityisesti miesten ja sukujen kunniaa. Kunniaa katsotaan uhkaavan esimerkiksi naisten "sopimattoman" seksuaalisuuden tai parinvalinnan aiheuttaman häpeän.

Kunniaväkivallalla pyritään sekä ehkäisemään että kostamaan miehiin kohdistuvaa häpeää.

Sisällysluettelo

1 Naisiin kohdistuvan kunniaväkivallan muotoja

1.1 Avioliittoon pakottaminen

1.2 Naisen sukupuolielinten silpominen

2 Naisiin kohdistuvan kunniaväkivallan esiintyminen

3 Verikosto

4 Euroopassa

5 Valistustyötä Suomessa

6 Aiheesta muualla

7 Lähteet

Naisiin kohdistuvan kunniaväkivallan muotoja

Kunniaväkivallan eräs muoto ovat kunniamurhat. Kunniamurha tarkoittaa esiaviollista tai avioliiton ulkopuolista seksiä harjoittaneen naisen tappamista yleensä naisen oman suvun kunnian säilyttämiseksi.

Intiassa ja Pakistanissa on vanha perinne, että uskottomaksi väitetyn naisen ulkonäköä turmellaan. Aiemmin tämä on tarkoittanyt lähinnä nenän leikkaamista pois. Nykyisin käytetään myös happoa, jolla naisen kasvot tuhotaan täysin. Naisen ulkonäön turmelee yleensä oma aviomies, joka sitten myös jättää naisen. Erään järjestön laskujen mukaan vuosien 1994 ja 1999 välillä 3 560 naista joutui sairaalaan happo-, tuli- tai bensiini-iskun vuoksi. Puolet heistä kuoli. [1]

Miehet saattavat taistella kunniastaan vahingoittamalla naisia. Naisia on jopa raiskattu miesten kunnian vuoksi. Intiassa oli viime aikoina tapaus, jossa kyläyhteisön vanhimmat määräsivät erään suvun naisen raiskattavaksi, koska suvun miesten väitettiin raiskanneen erään toisen suvun naisen.

Avioliittoon pakottaminen

Paljon kunniamurhia ja muita vakavia väkivallantekoja yleisempi ja laajalle levinneempi kunniaväkivallan muoto on avioliittoon pakottaminen. Moniin perinteisiin kulttuureihin on lähes itsestäänselvyytenä kuulunut, että avioliitto on ennen kaikkea sukujen asia. Nykyisin katsotaan kuitenkin, että vastentahtoisen pakottaminen naimisiin on paljon raiskaustakin pahempi ihmisoikeusloukkaus.

Naisen sukupuolielinten silpominen

Naisen sukupuolielinten silpominen on kunniaväkivallan rajatapaus. Usein se tehdään perinteen vuoksi, mutta perinteen taustalla on tarve rajoittaa naisen seksuaalisuutta, jotta miesten kunnia säilyisi. Näin ollen se on nähtävissä kunniaväkivallaksi.

Naisiin kohdistuvan kunniaväkivallan esiintyminen

Naisiin kohdistuvaa kunniaväkivaltaa esiintyy erityisen patristisissa yhteisöissä ja suvuissa. Erityisen paljon kunniaväkivaltaa on Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Afrikassa islamilaisen kulttuurin piirissä, mutta myös Intiassa. Arvellaan kuitenkin, että kunniaväkivalta on ollut monilla näistä alueista jo ennen islamimuskoa. Esimerkiksi juutalaisen lain mukaan raiskattu nainen saatettiin kivittää kuoliaaksi, jos hän ei ollut huutanut apua.

Periaatteessa kunniaväkivalta, mukaan luettuna avioliittoon pakottaminen, on kielletty kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, joihin on sitoutunut valtaosa maista. Isossa osassa maailmaa kunniaväkivallan lievemmät muodot, kuten avioliittoon pakottaminen ovat kuitenkin käytännössä hyväksyttyjä riippumatta lainsäädännön tai ylempien viranomaisten kannasta. Miehellä on myös usein oikeus pahoinpidellä vaimoaan ja pakottaa tämä yhdyntään tai lasten tekemiseen.

Kunniamurhat ja vakava ruumiillinen vahingoittaminen kunnian vuoksi on kielletty lähes kaikkialla, ja joskus niistä jopa saa kovemmat rangaistukset, mutta silti on joka vuosi tapauksia, joissa syyllisiä ei saada vastuuseen. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan tämä johtuu usein varsinkin paikallisviranomaisten kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta toimia.

Verikosto

Verikosto on naisiin kohdistuvien kunniamurhien viime aikoina vähemmän julkisuudessa ollut, mutta tuhoisa miehiin kohdistuva vastine. Sillä tarkoitetaan murhaa, jonka uhriksi joutuu jokin vihollissuvun miespuolinen jäsen. Naiset joutuvat verikoston uhriksi harvoin, sillä naisten murhaamista pidetään yleensä tabuna. Verikostoa esiintyy nykyisin eniten Balkanilla, Kaukasuksella, Sisiliassa ja Korsikalla. Aiemmin tapaa esiintyi myös mm. Skotlannissa.

Vuosina 1992-1996 Albaniassa tapahtuneiksi arvioitujen verikostomurhien vuosittainen määrä, 1250, oli hieman suurempi kuin Pakistanissa vuosittain ilmitulleiden naisten kunniamurhien määrä, vaikka Albanian väkiluku on vain 1/35 Pakistanin väkiluvusta. Välillisesti verikosto koskettaa paljon useampaa: erään albanialaisen järjestön arvion mukaan Pohjois-Albaniassa on 25 000 perhettä, joiden miespuoliset jäsenet eivät uskalla koskaan poistua kodistaan verikoston pelossa. Perheiden toimeentulo jää naisten harteille. Verikoston tarkoituksena on suvun kunnian puolustaminen, ei "murhaajan rankaiseminen". [2]

Euroopassa

Kunniaväkivaltaan on ollut Euroopassa pitkään vaikea puuttua, sillä sitä on puolustettu kulttuurilla ja uskonnolla, ja eri kulttuurien oikeudeksi on katsottu säilyttää tapansa.

Nykyisin on alettu entistä enemmän kritisoida Euroopassa vuosikymmenet vallinnutta moraalista relativismia, jonka mukaan eri kulttuurien käytännöt ovat yhtä oikeutettuja. Tämän väitetään aikaansaavan viranomaisten haluttomuutta toimia vieraisiin kulttuureihin kuuluvien naisten ihmisoikeuksien hyväksi, joka taas estää kunniaväkivallan kitkemistä.

Kunniaväkivallan suhteen jotkut tunnetut musliminaiset ovat olleet jopa julkisen keskustelunavaajan asemassa. Tällainen on esimerkiksi Hollannissa kansanedustajana toiminut, sittemmin Yhdysvaltoihin siirtynyt somalinainen Ayaan Hirsi Ali. Kirjassaan Neitsythäkki hän kritisoi voimakkaasti eurooppalaista moraalirelativismia. Hän syyttää eurooppalaisia rasistiksi leimautumisen pelosta, joka estää puuttumasta ihmisoikeusloukkauksiin.

Valistustyötä Suomessa

Suomessa Mielenterveysseura ja Mannerheimin lastensuojeluliitto aloittivat vuonna 2005 projektin kunniaväkivaltaa vastaan. Toimintatapoja ovat muun muassa maahanmuuttajamiehille suunnattu valistus ihmisoikeuksista ja väkivallattomuudesta. Valistusta antaa samaan kulttuuriin kuuluva mies, jolloin valistustyötä ei voida leimata kulttuurien vastakkainasetteluksi.

Aiheesta muualla

Mielenterveysseura - yhteistyöllä kunniaväkivaltaa vastaan

Lähteet

http://www.gendercide.org/case_honour.html

http://www.gendercide.org/case_honour.html

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kunniav%C3%A4kivalta

Luokat: Puutteelliset lähdemerkinnät | Ihmisoikeudet | Väkivaltarikokset | Kriminologia

"Murhassa ei ole mitään kunniaa,"

"Murhassa ei ole mitään kunniaa,"
-kurdit vastustavat naisvihaa.


Ruotsissa äskettäin sattunut tragedia, nuoren naisen murha turhamaisen kunnia-käsitteen, elämään sopimattomien normien ja katteettoman epäluulon vuoksi, ja ns. perinteen vaatimusten täyttämiseksi, järkytti ruotsalaisia ja suomalaisiakin. Esittelemme seuraavana joidenkin kurdien mietteitä tapahtuneesta.

Tukholman yliopistossa opiskeleva Idris Ahmedi kirjoittaa "Kurdish Mediassa"[*] 05.02. tunnoistaan: "Suren eniten sitä, että Fadime ei ole enää keskuudessamme. Älykkyydellään, rohkeudellaan ja kouluttautumalla akateemisesti hän olisi voinut olla esikuva nuorille kurdeille Ruotsissa. Olen syvästi surullinen, kun hän ei ole enää meidän kanssamme."

Ahmedi edustaa ajattelua, joka ei kiellä ylpeyttä syntyperästä ja kuulumisesta sellaisten ihmisten joukkoon, josta voi sanoa, että "tässä on minun kansani". "Vaikka meillä ei ole omaa valtiota, pidämme päämme pystyssä." Siitä huolimatta hän ei pidä kurdi-perintöään muuttumattomana ja siis kritiikittä omaksuttavana, vaan on tuskallisen tietoinen eräiden vanhojen julmien tapojen jatkumisesta. Ahmedi jatkaa:

"Fadimen ja muiden Lähi-Idästä tulleiden naisten murhat on nähtävä patriarkaalisen ajattelun valossa, joka julistaa suureen ääneen "kunniaa" tarkoituksenaan oikeuttaa näiden naisten tappaminen. Fadimen ratkaisu ottaa elämänsä omiin käsiinsä oli haaste tälle patriarkaalisuudelle, joka pyrkii kontrolloimaan kaikkea naisen elämässä, hänen vapauttaan puhua, hänen seksuaalisuuttaan ja vapauttaan liikkua. Tämä patriarkaalisuus ei rajoitu yksin Lähi-Itään, vaan sitä esiintyy myös läntisessä maailmassa. Se on sukupuoli-normisto, jossa nainen on alistettu ja tukahdutettu. Ongelma on maailmanlaajuinen, mutta saa toisissa paikoissa toisenlaisia muotoja."

Meille sivistyneiden länsimaiden asukkaille Fadimeen ja moniin muihinkin äskettäin Eurooppaan muualta muuttaneiden ryhmien naisiin kohdistunut aggressio on vakava haaste: Kun otamme nämä ryhmät maaperällemme turvaan väkivallalta, miten suhtaudumme heidän itseensä ja toisiinsa kohdistamaan väkivaltaan, joka tapahtuu täällä, Ruotsissa ja Suomessa. Idris Ahmadi vastasi jo puolestamme: Sitä ei saa sietää. Erilaisuuden suvaitsemista tärkeimpiä arvoja on olemassa, ja on piste jossa "ymmärtäminen" muuttuu vastuuttomuudeksi ja tekosyiden taakse piiloutumiseksi.

Ahmadi ei puolustele omiaan, vaikka hän muistuttaa naisiin kohdistuvan vihamielisyyden maailmanlaajuisuudesta. Ongelma on todella lähes kaikkialla, ja näillä sivuilla sitä on käsitelty ihmiskunnan kollektiivisena mielenhäiriönä, ihmisten suistumisena ihmisluonnolle sopimattomaan elämäntapaan, joka saa meidät oireilemaan sekä yksilöinä että yhteisöinä.

Sensijaan, että omahyväisesti julistautuisimme brutaaleista keskiaikaisista tavoista vapaiksi, projisoiden "pahan" vieraan kulttuurin ominaisuudeksi, voimme Idris Ahmadin tavoin myöntää itsellemme omassakin perinnössämme olevan vielä paljon sellaista, mitä ei tule siirtää seuraavan sukupolven taakaksi. Emme tarkoita tällä ns. naiskiintiötä sellaisiinkin paikkoihin, mihin niitä ei ole vielä keksitty asettaa, tai "tasa-arvo" -keskustelun uutta kierrosta, vaan kulttuurissamme vaikuttavan patriarkaalisuuden perusteellista tunnistamista.

"Kurdish Mediassa" kirjoittaa myös "Kurdish Women Action Against Honour Killing" -ryhmä:

"Kurdilainen kulttuuri on syvästi patriarkaalinen. Naisten täytyy järjestää elämänsä ja asiansa miesten maun mukaisesti. Miehen ja perheen kunnia saa ilmauksensa siitä, miten "heidän" naisensa käyttäytyvät. Tämän logiikan ulkopuolelle astuminen merkitsee asettumista häpeän, pahoinpitelyn ja jopa kuoleman vaaraan. Kun mies on toteuttanut kunnia-koodin vaatiman teon, hänelle ei koidu riskiä tulla kuvatuksi tyrannina tai murhaajana. Kaikkea muuta. Hänet glorifioidaan perheen ja yhteisön normien puolustajana, ja kohotetaan sankarin rooliin.

Kurdi-naiset kohtaavat väkivaltaa myös muilta tahoilta, erityisesti sotatilan seurauksena ja valtion harjoittamana kurdeihin kohdistuvina tukahduttamistoimina. Siitä, että kurdi-yhteisö kohdistaa brutaalisuutta omiinsa taistellessaan samanaikaisesti itsemääräämisensä puolesta, ei puutu tiettyä ironiaa. Kurdien kansallinen vapautuminenkaan ei näytä lupaavan vapautta naisille, vaikka pidämme itsepäisesti kiinni periaatteesta, että kurdi-naiset eivät voi saavuttaa vapautta ilman kurdien kansallista vapautumista. Voiko orjuutus olla kansallisen vaputumisen perussääntö?

Se, että luvataan kansallista vapautta, mutta samantien sivuutetaan naisten vapautuminen tradition kahleista, on kovin ristiriitaista. On surullista, että naiset, jotka puhuvat tätä tukahduttamista vastaan, on sysätty syrjään. Nais-aktiiveja painostetaan lakkaamatta vaikenemaan. Kurdien poliittisten aktivistien ja puolue-edustajien on jo aika jättää tyhjä retoriikka ja lykätyt lupaukset, ja ryhtyä viipymättä todellisiin tekoihin."

Näin siis kurdi-naisten ryhmä kritisoi kansallisia johtajiaan pään kätkemisestä pensaaseen naisiin kohdistuvan tukahduttamisen edessä. Rohkeus omien kansallisten perinteiden arvioimiseen ja kelvottoman hylkäämiseen ei merkitse heillä omista juurista vieraantumista, vaikka monet Euroopassa asuvat kurdit, kuten Fadime Sahindalin isä, takertuvat kouristuksenomaisesti juuri vuoristolaisen maalaiselämän autoritaarisuuteen, ja sen säilyttämiseen mihin hintaan hyvänsä.

"Sydämeni, säilytä rakkautesi salassa , äläkä kerro siitä niille, jotka tapaat - näin onnesi säilyy kauniimpana."

Kahil Gibran

Fadime Sahindal ei kuulunut siihen valitettavan suureen joukkoon maahanmuuttajien nuorisoa tai jälkeläisiä, jotka ovat surullisin seurauksin pudonneet kahden kulttuurin väliin. Helsingissä ja jopa sellaisilla pienillä paikkakunnilla kuin Kirkkonummella "etniset" nuorisojengit ovat olemassaolollaan ja rikoshistoriallaan demonstroineet monikulttuurin epäonnistumista. "Etnisillä" on aivan samat syrjäytymisen ja itsetuhoisen käyttäytymisen muodot, kuin valtaväestölläkin: Rikollinen elämätapa, huumeidenkäyttö, vastuuton seksuaalikäyttäytyminen, jne.. Näistä asioista kertovat sekä tilastot, että kadunmiehen havainnot.

Lähi-Idän aivan toisenlaisesta ympäristöstä eurooppalaisen jälkiteollisen kulttuurin keskelle pudonneilla perheillä on edessään hyvin vakava ongelma. Perheen tai suvun perinteisesti arvovaltaista asemaa nauttiva vanhempi sukupolvi on neuvoton uusissa tilanteissa, ja heidän kunnioitettavuutensa rapistessa perheen arvomaailma horjuu. Kasvava nuori vaistoaa, ettei hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa tietämys uusissa oloissa kelpaa mihinkään, eikä ympäröivä yhteiskunta arvosta heidän perinteitään. Hän joutuu kohtaamaan viihteen ja mainonnan paineet ilman minkään "oman" tukea, ja samaistuu ylikansallisen tajunnantäyttöteollisuuden markkinoiman populaarikulttuurin "arvoihin" paljon epäterveemmällä tavalla, kuin oman yhteisönsä keskellä elävä suomalainen tai ruotsalainen nuori.

Afrikasta muuttaneiden keskuudessa on havaittu jopa pittoreskia "merkkivaate-kulttia", mikä on kulutuksen kautta elämisen irvokkaimpia ilmauksia. Juurettomat nuoret eivät myöskään ymmärrä, etteivät suomalaisetkaan elä kaiken sen krääsän ympäröiminä, mitä mainoksissa näytetään, koska useimpien rahat eivät riitä. Mainonnan aivopesulle vastustuskyvyttömät nuoret sortuvatkin aivan liian usein haaveilemaansa kulutustasoa tavoitellessaan rikoksiin ja prostuutioon, minkä tilastotkin osoittavat.

Albaani-, inkeriläis-, kurdi- ja somali-nuorten rikolliset jengit ovat herättäneet teoillaan suomalaisissa paljon "ennakkoluuloja", ja monet ovat alkaneet pitää näitä kansanryhmiä jotenkin kummallisina tai kelvottomina. Nämä nuoret eivät kuitenkaan ole "pahoja". He ovat väärässä paikassa.

Fadime Sahindal putosi kulttuurien väliin, mutta jaloilleen. Hänellä oli siihen tarvittavaa lujatahtoisuutta ja päättäväisyyttä. Hänen isänsä oli perheen heikoin rengas. Menettäneenä Kurdistanissa isälle kuuluvan arvovallan ja ympäristön kunnioituksen, hän otti vahinkoa takaisin kontrolloimalla perhettään. Hän ei valitettavasti ymmärtänyt lausetta: Luottamista on sekin ettei kysy. Näyttää siltä, ettei Fadimen ja tämän ruotsalaisen poikaystävän välillä ollut tapahtunut mitään sellaista, mikä olisi "tahrannut perheen kunnian", ennen isän jyrkkää reaktiota ja Fadimen pakoa kotoaan. Tytär oli vain poissa isän valvonnasta, mitä patristinen tapakulttuuri ei sallinut.

Fadime pystyi nousemaan oman sukunsa vaalimia perinteitä vastaan, mikä edellyttää rohkeutta jäädä yksin vieraassa ympäristössä. Surullisina joudumme toteamaan, että useat maahanmuuttaja-tytöt jotka loikkaavaat omasta kulttuuristaan valtakulttuuriin, eivät ole siihen riittävän vahvoja. Tanskassa asunut 14-vuotias Sonay Ashraf, joka löydettiin Kööpenhaminasta joko sukulaistensa tai lukuisien "poikaystäviensä" toimesta satama-altaaseen hukutettuna 10.02.2002, oli väärinymmärtänyt pohjoismaisen "vapauden", itselleen tuhoisin seurauksin.

Fadime Sahindal on esimerkki siirtolaisnuorille myös siinä, että hän ei astunut moraaliseen tyhjiöön, eikä elämällään todistanut naisten vartioimisista vaativien perinteen ylläpitäjien olleen oikeassa, vaan pakotti heidät kunnioittamaan itseään naisena, ihmisenä ja kurdina: Riippumattomuus ei merkitse moraalittomuutta. Hänen asettumistaan kontrollin ulkopuolelle ei silti annettu anteeksi.

On väistämätöntä, että isä-Sahindal tulee jonain päivänä ymmärtäneeksi tekonsa täydellisen turhuuden ja mielettömyyden, ja sen maailman väistämättömän katoamisen mistä hän on elämänohjeensa omaksunut, mikä on hänelle suurempi rangaistus kuin mitä mikään oikeusistuin pystyisi hänelle tuomitsemaan.

Kuten Idris Ahmedi jo edellä totesi, Fadime ehti antaa omalle kansalleen ja Pohjoismaissa asuville siirtolaisnuorille rohkaisevan esimerkin. Hän oli niitä harvinaisia ihmisiä, jotka astuvat oman onnettomuutensa henkilökohtaisuudesta ulos, ja haluavat löytää muut samasta takapajuisuudesta kärsivät naiset, ja saada heidät yhdessä auttamaan itseään. Hän joutui maksamaan kovan hinnan asettumisestaan yhteiskunnallisen epäkohdan henkilöitymäksi.

Suomalaisessa julkisuudessa on jo pelästytty mahdollista yleisön reaktiota takapajuisia "kannibaalikulttuureja" kohtaan, jotka tappavat ja silpovat naisiaan. Emme puutu nyt siihen, että kulttuuri-relativistiset mielipidevaikuttajat käyttäytyvät yleensä hyvin täsmällisesti ikäänkuin pitäisivät kokemustietoa "ennakkoluulojen" syynä, sillä heidän huomionsa naisvihamielisyyden esiintymisestä myös omassa kulttuurissamme on oikea.

Toisaalla näillä sivuilla eri kirjoittajat, James DeMeo, Wilhelm Reich, J.W.Prescott, Riane Eisler, Marija Gimbutas, jne., osoittavat sukupuolista eriarvoisuutta ylläpitävien tapojen vallitsevan lähes kaikissa kulttuureissa, vaikkakin eri asteisina, ja mikä tärkeintä: Patriarkaalisuus ja naisviha ei ole missään kulttuurissa sen alkuperäistä olemusta, vaan noin 6000 vuotta sitten tapahtuneen kriisin seurauksena ihmisyhteiskuntiin levinnyt itseään ylläpitävä rakenteellinen sairaus ja häiriö.

James DeMeon mukaan ihmiskunnan alkuperäinen elämänmuoto oli sukupuolisesti harmoninen, seksuaalista käyttäytymistä ei kytätty tai valvottu kuten myöhemmin, aikuisten persoonallisuutta ei vääristänyt lapsuudessa koettu hellyyden puute, eikä ihmisen statusta yhteisössä määrännyt hänen sukupuolensa tai syntyperänsä. Tätä elämäntapaa tavataan nimittää "matriarkaaliseksi", millä ei tarkoiteta naisten hegemoniaa, ja jota DeMeo ja radikaalit psykoanalyytikot nimittävät ajaksi ennen ihmismielten sulkeutumista "luonnepanssarien" sisään.

Joskus 6000 vuotta sitten ilmaston kuivuminen ja kylmeneminen aiheutti resurssikriisin, joka taas aiheutti suhteellista ylikansoittumista ensin paikallisesti, sitten laajemmalti. Vanhan mantereen kuivimmissa osissa, Saharasta Keski-Aasiaan ulottuneellä aavikkovyöhykkeellä, "Saharasiassa", ravintokriisi romahdutti vakiintuneet yhteisöt, ja yhteiskuntien uudelleenjärjestäytyminen tapahtui rosvojoukkojen pohjalta, "prätkäjengi-valtiona".

Nämä rosvoilevat pikkupäälliköt muodostivat sotilaallisista seurueistaan jonkinlaisen "aateliston", ja näin oli syntynyt ihmisten eriarvoisuuden institutionalisointi, luokka- ja sääty-yhteiskunnat. Samassa yhteydessä nainen suljettiin kodinkoneeksi ja lisääntymisvälineeksi, joka kuului miehen omaisuuteen siinä missä lehmät ja kamelitkin. Tämä oli patriarkaalisuuden alku, ja tässä arvomaailmassa elää yhä suurin osa Lähi-Idän asukkaista, mm. kurdit.

DeMeo on kiinnittänyt huomiota patriarkaalisen syndrooman epätasaiseen leviämiseen. Häiriön alkulähteet ovat em. Saharasian kuivakko-vyöhykkeellä, jossa taudinkuva on myös pahin. Ääri-ilmiöt, kuten "kunniamurha" ja genitaalinen silpominen keskittyvät juuri näille seuduille. Reuna-alueet, joihin onneksemme lukeutuu mm. pohjoinen Eurooppa, ovat saaneet patriarkaaliset impulssit sekä myöhään että välillisesti. Saimme siis "JHWE-viruksen" heikennettyä kantaa, minkä vuoksi Helsingin Myllypurossa ei nähdä suomalaisen isän kuljettavan ostarilla tyttärensä irtileikattua päätä, kas kun tytär myöhästyi perjantaina tunnin sovitusta kotiintuloajasta, julistaen suureen ääneen: "Pelastin perheen kunnian!!"

Fadimen tapaus toi esiin myös ruotsalaisten viranomaisten ja hyvää tarkoittavien poliitikkojen hämmennyksen ja neuvottomuuden Ruotsissa asuvien ulkomaalaisten kulttuurista johtuvan väkivallan edessä. Ministeri Mona Sahlin, joka tapasi Fadime Sahindalin henkilökohtaisesti tämän informoidessa ruotsalaisia päättäjiä muslimi-kulttuurissa elävien naisten ongelmista, myöntää ettei osannut suhtautua riittävän tarmokkaasti "kunniamurha" -ongelmaan. Suvaitsevaisena itseään pitävä moderni pohjoismaalainen ei mielellään halua nähdä muiden kulttuurien sairaita piirteitä, koska hän haluaa pitää kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina, etc.. Tämä on vaarallinen näköharha.

Meillä Suomessakin on esiintynyt haluttomuutta nähdä tyttöjen sukupuolista silpomista vakavana ongelmana, ja poikien rituaaliset ympärileikkaukset halutaan tapahtuviksi terveyskeskuksiin, koska "kulttuuriin" puuttumista kavahdetaan. Näin vääristynyt suvaitsevaisuus suojelee kärsimysten aiheuttamista ihmisille.

Oma kulttuuriperintö on tärkeä ja välttämätön osa ihmisyksilön minuutta. Sen riistäminen tai tuomitseminen "pahaksi", kuten vielä 1960-luvulla tuomittiin Pohjois-Ruotsin alakouluissa suomen puhuminen koulualueella, on henkistä väkivaltaa yksilöä kohtaan. Jos haluamme pitää kiinni yleisinhimillisistä arvoista, olemme ristiriita-tilanteessa kohdatessamme vahvasti autoritaaristen ja patriarkaalisten kulttuurien edustajia.

Edellä esitetty tarkastelu naisvihan ja sukupuolierottelun alkuperästä poistaa tämän näennäisen

ristiriidan. Naisten alistaminen on eri kulttuureihin levinnyt epäterve perinne, eräänlainen sosiaalinen sairaus, jota ennen on eletty toisin, kaikissa kulttuureissa. Koska "JHWE-disease" on kerran ilmaantunut ihmiskunnan riesaksi, se myös jonakin päivänä on poissa, eikä siihen tarvita muuta kuin "taudin" olemuksen ymmärtäminen ja näin vastustuskyvyn saavuttaminen. Silloin kaikki kulttuurit ovat aidosti tasa-arvoisia.

http://pakana.myinfo.ws/kunniamurha.htm

Almanya'daki Türkler arada kaldı...

Almanya'daki Türkler arada kaldı...

Almanya'daki Türkler arada kaldı...

Almanya'daki Türklerin 'Türk kimliğini kaybetmemeleri gerektiği'ni söyleyince Alman sağını kızdıran Erdoğan, bir yabancı Türkiye'deki Kürtler için aynı şeyi dile getirse ne tepki verirdi bilinmez. Ancak, giderek çokkültürlü hale gelen Avrupa da şunu anlamalı: Entegrasyon politikaları çeşitlilikleri bastırmak yerine, onları herkesin yararına olacak biçimde idare etmeli

21/02/2008

Halid Diad (The Guardian)

Almanya Başbakanı Merkel'le Türk meslektaşı Erdoğan Almanya'daki Türklerin entegrasyonuna ilişkin münakaşa etti. Erdoğan kısa süre önceki Almanya ziyaretinde Köln'deki 20 bin Türk'e seslenirken Alman meslektaşı ve Alman sağın kızdırdı. Türkiye başbakanı, Türklerin Alman toplumuna entegre olması ve kendilerini Almanya'nın bir parçası gibi görmeleri gerektiğinden bahsetse de, diğer yandan Türk kültürel kimliğini kaybetmemelerini istedi. Türk lider sözü, zorunlu asimilasyonu 'insanlığa karşı suç' diye nitelemeye kadar vardırdı. Bazı Alman yorumcular Erdoğan'ın, Türkiye'nin gelecekteki AB üyeliğine karşı çekincelerini dile getiren Merkel ve Fransa Cumhurbaşkanı Sarkozy tarafından reddedildiği hissiyatı nedeniyle bu şekilde konuştuğuna dair yorumda bulundu.

Türkiye de az baskıcı değil...
Almanya'daki Türklere ilişkin yorumları, Erdoğan'ın ülkesinin AB bünyesindeki yeri hakkında neler düşündüğüne dair bir kıyaslama gibi de görülebilir; kültürel kimliği ve tarihinden vazgeçmek zorundan kalmadan Türkiye'nin AB'ye tam üye olmasına izin verilmeli, Merkel'in gündeme getirdiği 'imtiyazlı ortaklığa' itibar edilmemeli. Şahsen ben asırlardır Avrupa sahnesindeki önemli oyunculardan biri olan Türkiye'nin AB üyeliğinden yanayım, özellikle de mevcut reform hızını sürdürmesi halinde.
Belki de Erdoğan'ın bu kadar çok sayıda 'Alman-Türkü'nü toplama yetisi karşısında canı sıkıldığından, Merkel nükte yaparak "Üçüncü ya da dördüncü nesil olarak Almanya'da büyüyorsanız, Alman vatandaşıysanız, o zaman sizin başbakanınız benim" dedi.
Merkel'in sorunu şu ki, Almanya'nın sıkı vatandaşlık yasalarından dolayı ülkedeki pek çok Türk onun tanımlamasına pek uymuyor. Almanya'da yaşayan 2,7 milyon Türk'ten tahminen sadece 500 bini Alman vatandaşı. Merkel Türk nüfusunun daha fazla 'Alman' hissetmesini istiyorsa, belki de vatandaşlık elde etmelerini kolaylaştırıp onlara daha fazla yer açmalı.
Elbette, Türkiye Almanya'ya söz söylecek konumda değil, özellikle de kendi azınlıklarına karşı muamelesine ve Atatürk tarafından kurulan cumhuriyetin alâmetifarikası olan belli bir 'Türklük' tanımına uymaları için vatandaşlarına uyguladığı milliyetçi baskıya bakarsak...
Alman bir arkadaşım "Erdoğan'ın söylediklerinin çoğuna karşı değilim" dedi. Ancak ardından "Eğer Merkel Türkiye'ye gidip Kürtçe eğitim veren okullar istese ve Kürtlere Türk toplumuna entegre olmaları gerektiğini söylese nasıl tepkiler gelirdi? Türk muhafazakârlar ve milliyetçiler böylesi bir konuşmaya, Almanya'daki muadillerinden çok daha sert tepki verirdi" diye ekledi.
1. Dünya Savaşı sonrası Osmanlı İmparatorluğu dağılınca Kürtler yüzyıllardır faydalandıkları özerkliği büyük ölçüde yitirdi ve anayurtlarının dört ülke arasında bölündüğüne şahit oldu. Her ne kadar Türkiye'de teoride eşit haklara sahip olsalar da, onyıllar boyunca medeni ve kültürel haklarının kısıtlanmasına katlandılar.
Neyse ki, Almanya'daki Türkler, Türkiye'de Kürtlerin gördüğü baskıya
maruz kalmıyor; Erdoğan verdiği tavsiyeleri kendi ülkesine taşır ve Kürtlerle devlet arasındaki yüzyıllık çatışmaya son vermek için onlara hak ettikleri kültürel ve siyasi hakları verirse iyi eder.
Erdoğan-Merkel tartışmasının ateşli geçmesine rağmen, iki muhafazakâr lider temel bir konuda anlaşmış görünüyor. Merkel "Erdoğan'ın bizzat entegrasyon ve Almanca'nın öğrenilmesinden yana tavır almasından memnun oldum" dedi. Fakat yine de bir 'ama'sı vardı; "Bir ülkedeki uzun vadeli yaşam oranın adetlerinin daha güçlü benimsenmesini de içerir" dedi. Bu, entegrasyonun zarar vermeden nereye kadar ileri götürülebileceği, asimilasyonun mu yoksa çeşitliliğin mi daha faydalı olduğu, bir toplumun ne kadar kültürel farklılığı hoş görebileceği gibi tartışmalı soruları gündeme getiriyor.
Avrupa'daki liberal demokrasilerin bireyciliğe verdiği önemle bu tarz bir konformist baskı arasında temel bir çelişki var. Sözgelimi, Almanya Başbakanı Türklerin tam olarak hangi 'adetleri' daha fazla benimsemesini istiyor? 'Benimseme' anlama ve bu adetleri göz önünde bulundurma mı, yoksa onları yerine getirme mi manasına geliyor?
Yerine getirme manasına geliyorsa, o halde doğuştan Alman olup, aynı gelenekleri reddedenleri ne yapacağız? Çevreciler, komünistler ve diğer dinleri kabul edenler gibi doğma büyüme Alman kültürel azınlıklar bazı 'adetleri' benimsemedikleri için dışlanmalı veya cezalandırılmalı mı?
Böyle bir durum, köklü bir 'dış merkezli' bireycilik geleneği bulunan Almanya için büyük sorun yaratır. Mesela, iki dünya savaşı arasındaki dönemde 'oryantalist' hayat tarzı Bohem yığınlar arasında o kadar modaydı ki, bunlar arasında Baron 'Ömer' Rolf von Ehrenfels ve karısı Elfriede'yle kendine Esad Bey ve Kurban Said takma isimlerini seçen Lev Nussimbaum da vardı.

Batılılar da entegre olmuyor
Bunun yanında entegrasyona ilişkin tüm bu sözler, Avrupalılar talep ettikleri şeyleri kendileri yurtdışında yaşarken yerine getirirse daha inandırıcı olur. Ancak Batılıların genel adeti, ister Dubai, ister Kahire, ister Pekin, isterse Singapur olsun, yerleştikleri her yerde yurtlarının benzeri 'küçük adalar' oluşturmak.
Belli başlı istisnalar dışında, bu kişilerin çoğu kendilerini 'gurbetçi' diye niteliyor, hem de hayatlarının büyük bölümünü yabancı bir ülkede geçirmelerine, hatta bazılarının bunu kuşaklardır sürdürmesine rağmen. Kahire'de yaşı kemâle ermiş olup tek bir Arapça cümleyi bile zorlukla kuran, gurbetçi çevrenin kozasında yaşayan Britanyalılar, İtalyanlar ve diğer Avrupalılarla karşılaşmıştım.
Bu noktada Merkel'in ilgisini çekebilecek bir örnek Helenendorf köyü ki,
söz konusu Alman köyü Almanya'da değil, tuhaf biçimde Azerbaycan'daki
çölle Kafkaslar'ın etekleri arasında. İslam diyârının kalbinde Alman göçmenler tipik bir Alman köyü inşa etmişler, Almanya'daki en son modaya ayak uydurup, Alman öğretmenler getirtmişler ve Azerbaycan'daki yegâne konyak ve şarap sanayini kurmuşlar. Asimile olmadıkları için husumetle karşılaşmak yerine yerel aşiretler onlara genellikle hayranlık ve büyülenmişlikle bakmış ve onları bölgenin kültürel karışımına tuhaf bir
eklenti olarak kabul görmüşler.

Müslümanlar şeytanlaştırılıyor
Diğer yandan Avrupa tarihinin en karanlık sayfalarından birine göz atarsak, asimilasyon Alman Yahudilerine ne fayda getirdi? 'Bildung'a, Goethe'ye, Kant'a inançları, hatta Hırıstiyanlığı kabul etmeleri bile onları Nazilerin öfkesinden kurtaramadı. Bu korkuç dönemi mevcut durumla kıyaslamıyorum ama Müslümanlar söz konusu olduğunda bazı gruplar içinde son derece popülerleşen iftira ve şeytanlaştırmaların tehlikelerine karşı uyanık davranmak zorundayız.
'İçten çökerten' Müslümanlara dair komplo teorileri, Yahudi karşıtlığının, kapitalizm ve komünizmin hâkimiyet sağlamaya çalışan Yahudi komplolorı
gibi gösterildiği dönemlerde çıktığı paranoyakça zirvelere henüz ulaşmadı. Ancak, halihazırdaki küresel 'cihat' komplosu ve 'İslamofaşizm'in yükselişine dair söylemlerin olası bir trajediye dönüşmemesi için dikkatli davranmalıyız.
Liberal ve ilerici eğilimli insanlar siyasi söylemi dini ve etnik çizgiler dahilinde beliren mücadeleden başka bir yöne çevirmeli, siyasi mevzulara odaklanmasını sağlamalı. Müslümanların siyasi görüşlerinin tıpkı toplumun kalanı kadar çeşitlilik sergilediğini kabul etmeliyiz. Muhafazakâr Müslümanların azınlık haklarını korumalıyız ama bunun kadınlar ve eşcinseller gibi olası tehlike altındaki diğer grupların haklarını ihlal etmesine izin vermemeliyiz.
Almanya, Türkiye ve giderek çok kültürlü olsa da hâlâ kutuplaşmış haldeki Avrupa'nın anlaması gereken şey, çeşitlilikleri bastırmanın değil, onları herkesin yararına olacak biçimde idare etmenin ileriye doğru atılacak en doğru adım olduğu. Bunun üstesinden geldiğimiz zaman liberal, çok kültürlü ama aynı zamanda Müslüman bir Türkiye'nin AB üyeliği o kadar radikal bir fikir gibi görünmeyecek.
(18 Şubat 2008)